Vielä kerran, kiitos kaikille, jotka jaksoivat näitä sepustuksia lukea. Minä selvisin erostani ja moni muukin voi tarkastella asioita ajan päästä, niin ne kummasti selkiytyvät.

Minulle ero oli kyllä eräänlainen opin ja opetuksen paikka.

Kaikkea hyvää kaikille *vilkuttaa*

Niin, tämä blogi on vain selviytymistarina ja en oikein usko, että tätä kannattaa jatkaa, sillä olenhan, ainakin omasta mielestäni jo selviytynyt. Ensi viikolla siitä kaiken lopusta ja alusta tulee 8 vuotta. Aika on mennyt tosi nopeasti, nyt kun sitä tästä kohtaa katselee taaksepäin. Aika on myös tehnyt tehtävänsä ja ihan kiitettävästi. Kahdeksan vuotta sitten olin ihan palasina ja nyt voisin väittää olevani ehjä, ja ehkäpä vahvempikin.

Ero vei minut pettymyksen kautta syvään suruun, mutta olen oppinut tässä elämän koulussa paljon uutta. Olen niistänyt nenäni ja silmät kyynelissä tarponut eteenpäin ja selvinnyt kunnialla. Olen siihen niin tyytyväinen, että minulle riittää, kun saan elää arkeani lasten kanssa ja välillä itsekseni.

Monet muutkin kuin Paula, ovat ihmetelleet tai miettineet, kuinka sitä pärjää ilman seksiä…hih, eikö olekin mielenkiintoinen asia:) Niin, kyllä sitä pärjää, sillä sen vain unohtaa, kun sitä ei ole tarjolla. Olenhan niin kranttu, ettei minulle kuka tahansa kelpaa, vaan tarttee siis olla “jotain”, että minä sytyn. Sitten kun sitä on sillai saatavilla, minä aktivoidun ja sitten olisikin hyvä saada vaikka joka päivä…

Nyt minä sitten mietin, josko aloittaisin toisen blogin…mutta epäilen suuresti, mahtaako ketään kiinnostaa yksinhuoltajan arki… Minustahan se tietysti on tavattoman mielenkiintoista, mutta voi olla, että muiden mielestä tappotylsää… Lupaan ilmoittaa päätöksestäni!

Kuitenkin, vielä kerran, haluan tsempata kaikkia niitä, jotka kamppailevat eron kourissa. Mieli on musta ja tuntuu kuin elämällä ei olisi enää mitään annettavaa, niin kyllä on! Pitäkää vaan kynsin hampain kiinni siitä omasta elämästä! Sitä ei kannata pilata vihalla ja katkeruudella, vaan anteeksiannolla ja ilolla. Se ei napsahda noin vaan, mutta kun antaa sille aikaa ja tilaa, se palkitsee.

Isille lähetetään aina kortti. Kun otetaan valokuvia digikameralla, niin kuvat laitetaan isin vaimon sähköpostiin. Voivat sitten yhdessä katsoa kuvia lapsista reissun päällä.

Isistä puhutaan joka päivä ja joku ulkopuolinen voisi kuvitella, että meillä on se ydinperhe, johon kuuluu se isi. Oikeasti minua se huvittaa, kuinka luontevasti lapset aina mainitsevat isi sitä ja isi tätä…ja minä kuuntelen ja jopa joskus annan pontta sanoille.

Isi on isi! Minun lapsilla on isi, jota he täysillä rakastavat ja minusta se vaan on hemmetin hienoa. Kaikilla lapsilla kuuluisi olla isi, joka välittää ja rakastaa heitä ja antaa ne eväät elämälle.

Minä olen aina kunnioittanut ex-miehessäni sitä, kuinka hienosti hän lapset ottaa. Hänellä on nyt viisi lasta ja tiedän, että rakastaa heitä kaikkia yhtä paljon ja hei, todella!

Jos minulla on joskus miesystävä…hänen on ymmärrettävä,a) ettei ole mikään isän korvike , b) ei edes yritä sitä, c)hyväksyy sen, että meidän perheeseeen “kuuluu” se isi.

Lopetin suhteen ja minua kyllä itketti, sillä olihan mies muuten ihan mukava. Vaan “ihan mukava” ei kuitenkaan riitä lyömään hynttyitä yhteen. Erosimme kuitenkin ystävinä ja olemma koko ajan olleet yhteyksissä.

Viimeinen suhteeni alkoi vasta tänä vuonna päättyi pari kuukautta sitten omaan mahdottomuuteensa. Toivun siitä vieläkin ja siitä jo sinänsä saisi kokonaan oman blogin. Se alkoi vauhdilla ja en kuunnellut “hälytyskelloja”, harmi. Kun olin sitä vauhtia ja menoa pari kuukautta käynyt läpi, alkoi minulle valjeta tosiasioita. Seurustelin luonnehäiriöisen kanssa. Mies, joka käyttäytyi kuin pieni lapsi, vaati niin kauheasti huomiota, että menin jo ihan lukkoon. Hehkutti minun ihanuutta siihen malliin, että jouduin monta kertaa sanomaan, että rauhotu!!! Kun minä kyllä tiedän, millanen olen enkä tarvitse mitään pönkitystä. Toivoin, että hän löytäisi sellaisen naisen, joka jaksaisi koko ajan nyhjätä yhdessä. Minullahan ei ollut sellaiseen mahdollisuutta. Niin tapahtui! Simpsalapim ja uusi nainen ja sama rakastaminen ja hehkutus jatkui, vain kohde vaihtui! Tässä suhteessa oli sekin, että lapseni inhosivat häntä. He kun huomasivat alusta asti sen, kuinka hän yritti luikerrella heidän suosioonsa, enimmäkseen rahalla tai olemalla niin ylitsevuotavainen. En tiedä muiden lapsista, mutta meillä se ei onnistunut. Tästä suhteesta jäi niin paha maku, etten jaksa, en kykene siitä kertomaan enempää. En ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Sitä suunnatonta puhtetulvaa ja anlysointia kaikesta sain yliannostuksen.

Minä oli erittäin helpottunut, mutta myös erittäin pettynyt. Kuinka suhteet ovat niin pinnallisia nykyaikana. Ollaan niin rakkauden ja rakastamisen pauloissa, ja tässäkin suhteessa rakkaus ei ollut aitoa. Olen sitä mieltä, että aidon ja tosi rakkauden tuntee. Sitä voi sanoa vaikka sata kertaa päivässä, ‘minä rakastan sinua’, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, jos ei ole aitoa tunnetta. Tähän olen törmännyt nyt valitettavan usein ja se on ikävää.

Minä kuulin tänään radiosta Vickyn laulun “Oon voimissain” ja siltä minustakin tuntuu. Olen itsenäinen ja aikuinen nainen ja pärjään omillani. Minulla on jo lapset, joista olen joka päivä ikionnellinen. En tarvitse miestä perheenperustamiseen. Osaan jo yhtä sun toista ns. ‘miesten’ hommaa. Tällä hetkellä minun on vaikea kuvitella miestä elämääni. En kuitenkaan mene vannomaan, ettei sellaista voisi tapahtua…sillä miten sitä voisi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt elän tätä päivää ja olen varsin onnellinen.

Selvisin erostani voittajana ja hengissä. Lapset kasvavat ja viihdyn heidän kanssaan. Minulla on vakituinen työ, jota rakastan. Minulla on paljon mahtavia harrastuksia. Olen terve! Minulla on ystäviä! Viihdyn yksin ja lataudun arkisiin tehtäviini juuri sillä, kun saan olla yksin.

Tänä aamuna, lapset jäivät kotiin ja minä menin kirkkoon. Se tekee oikein hyvää aina välillä. Tein sitä jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Vein heidät pyhäkouluun ja itse istuin kirkossa. Se oli nautinto, saada hetki istua ihan rauhassa:) Voin suositella lämpimästi.

Minulla on rima korkealla ja se johtuu siitä, että lasteni isä on mitä on. Mies parhaasta päästä. Jos minä jonkinlaisen kelpuutan, sen on oltava samaa luokkaa. Täyspäinen, mikä tarkoittaa, että on oltava aikuinen ja itsetunnoltaan terve. En jaksa ketään pönkittää. Miehen on oltava tasavertainen kanssani. Ei minusta ole aikuisen ihmisen huolehtijaksi ja palvojaksi. Suhde minun kanssa ei toimi, jos yrittää viedä minua kuin pässiä narussa tai päinvastoin, jos toinen on ihan vietävissä…Hei, hemmetin vaikeita nämä ihmisuhteet. En ole koskaan ollut niisssä erityisen hyvä ja siksi kai viihdynkin niin hyvin omissa oloissani:)

Vaikka väitän, että rima on korkealla, niin silti olen langennut rimanalituksiin. Johtunee siitä, että minä en etsi ketään. En ihastu noin vain tai jos ihastun, en kuvittelekkaan seurustelemista. Nämä minulle osuneet miehet ovat vain tupsahtaneet eteeni… ja kuinka rakastuneita? Miten voi rakastua, jos ei edes tunne?

Kirjoitan lisää kun jäsentelen asioita. En jaksa kaikkea vanhaa kaivaa esiin näistä epäonnistuneista suhteista. Kirjoitan vain pinnalta pieniä naarmuja. Eniten minua on harmittanut, että lapseni ovat aina joutuneet tavallaan kärsimään myös. Onni on se, että olen niin nopeasti pannut välit poikki.

Tämä Mies nro 1 osui kohdalle minun työpaikallani. Sellainen itsevarma mies, jolla näkyi olevan pilkettä silmäkulmassa ja taiteellisia harrastuksia…Lähestyi minua kirjeellä ja se kai minua niin sykähdytti. Pidän miehistä jotka tietävät mitä tekevät. Alkuvaikutelma oli siis erittäin miellyttävä. Aloimme laitella tekstareita ja hän soitteli. Minähän en miehille soittele ja siihen aikaan oli taloudellinen tilanne niin heikko, sillä olin juuri kyllä aloittanut työt, mutta työllisyysvaroin.

Tapailimme ja hän kävi meillä. Oli meillä kuin olisi aina ollut eli kuin herra talossa. Lapset katsoivat hiukan oudoksuen. Hän oli yöeläjä ja minä taas en voinut öitä valvoa, kun oli ne lapset ja työt hoidettavana. Hän halusi kaiken huomion minulta. Minun piti katsoa vain häntä, kun hän puhui. Jos en tehnyt niin, hän käänsi minun pääni häntä kohti…argh, kuinka se minua ärsytti. Minun piti olla hänen mukanaan kaikissa kissanristiäisissä vaikka olisi kuinka myöhään mennyt. Minun oli aina otettava lapsenvahti, joka oli myös koululainen…mutta kun hänelle oli niin tärkeätä, että minä olen hänen mukanaan.

Hän siis eli meillä kuin kotonaan ja se tarkoitti sitä, että meistä muista alkoi tuntua siltä, että me olemme kuin kylässä omassa kotona. Kamala riita tuli kerran tv:n kanavan vaihdosta. Oli menossa joku urheiluuutinen ja vaihdoin kanavaa, koska ei meillä kukaan ole koskaan urheilua katsonut. Olin aivan äimänä, mikä meteli siitä nousi, että kuinka minä en ollut voinut ensin kysyä häneltä?

Hän oli ruuan suhteen aivan uskomaton nirppanokka ja se lannisti minut niin, ettei huvittanut laittaa ruokaa hänelle. Hän kyllä oletti, että minä jopa paistaisin hänelle nakit, joita hän aina toi tullessaan… Ruokatavat olivat myös sellaiset, että ei sitä mässyttämistä olisi jaksanut kuunnella. Etenkin kun lapsia nimenomaan on aina opetettu syömään suu kiinni, ‘ei saa mässyttää’. Lapset olivat ihan ihmeissään, kuinka joku aikuinen sitten syö sillai.

Aloin kyllästyä, ihan siis täysillä. Olin niin väsynyt koko ajan, että siitä seurasi pahantuulisuus ja siitä kärsi lapset. Olin todella poikki ja mietin kuinka saada kaikki loppumaan. Pikkuhiljaa se alkoi selkiintyä. Minulla on jouluna synttärit ja en ollut kertonut sitä hänelle, miksi olisin? Suuttui kamalasti ja ivallisesti totesi, että kun et kertonut, et saa lahjaakaan. Just, aivan kuin minä nyt olisin lahjoja vailla…voi herttinen sentään, aikuinen minä olen.

Hän ei suudellut, hän ei vaan tykännyt siitä. Rakastelu oli sitä, että toivoin koko ajan, että se loppuisi. Loppupeli pelattiin, kun hän tartutti minuun hiivan. Hyi helvetti, olin kuolla häpeästä, kun jouduin käymään lääkärissä. Minulla ei ollut ikinä ennen ollut mokomaa vaivaa ja olin melkein hysteerinen. Luin heti kaiken tiedon ko. asiasta ja minulla ei ollut mitään edellytyksiäkään saada sitä noin vain. Sitten aloin miettimään…kuinka tämä mies nro 1 kertoi, että hänellä on psoriasis joka esiintyy vain sukupuolielimissä, mutta ei tartu… Voi hemmetti, mikä hölmö minä olinkaan ollut!!! Olisin voinut takoa päätäni seinään. Lopetin sen suhteen heti! Tekstiviestillä, sillä niin paska äijä ei ansaitse parempaa lopetusta. Sen jälkeen en ole sanaakaan vaihtanut hänen kanssaan. Olin onnesta soikea kun se suhde loppui!!! Elämä alkoi jälleen maistua aivan mahtavalle!

Pikkupiristys tässä lopussa tästä päivästä. Vein lapset isälleen ja siellä pihalla kaikki rupattelimme ja ex-mieheni vaimo leikkasi minulle kukkakimpun pihan monista kukista. Kun ajelin takaisin kotiin päin, ajattelin suurella lämmöllä häntä. Sillä en olisi ollenkaan varma, voisinko itse olla niin joustava…ottaa kolme miehen lasta edellisestä liitosta viikonlopuksi ja vielä iloiten….

Kerron nämä päättyneet suhteet yksi kerrallaan ja aloitan ekasta, joka alkoi, kun erostani oli kulunut neljä vuotta!

Mietin sitä nyt, kuinka kertoa siitä, sillä juuri nyt ei ole siihen aikaa… Olen kyllä juuri aloittanut loman, mutta tarttee rientää jo hoitamaan pari juttua, kuljettaa lapsia jne. mutta palaan sorvin ääreen pikaisesti…

Kiitos Paulat, Seikku ja EL

Aktiiviinen kirjoittaminen taitaa päättyä, mutta jos joku haluaa kysyä jotain, vastaan mielelläni blogiannoksen. Eläkää ihmiset sovussa ja jos on pakko erota, niin koittakaa erotakin sovussa. Se on haasteellisempaa, mutta tuntuu mukavammalta.

Kiitän ja kumarran!

Parisuhteeseen en usko, en omalla kohdallani. Rakkauteen en usko, en omalla kohdallani. Tämä eroni oli viimeinen niitti, sillä minullahan oli suhteita jo ennen miestäni ja ne kaikki päättyivät eroon. Olin niin sinisilmäisenä kuvitellut, että mieheni on minun elämäni mies ja vietän hänen kanssaan koko loppuelämäni. Hän on se minun toinen puoliskoni… Kun niin ei sitten ollutkaan, niin se tuska oli sitä luokkaa, että en halua sellaista kokea enää uudelleen.

Menikö minussa rikki jotain, vioittuiko niin, ettei korjaannu. En halua rakkautta, sillä se sattuu. Olen kyllä törmännyt rakkauteen, mutta sitä on niin monenlaista. Aito rakkaus, sellainen pyyteetön, niin sellaiseen en usko, siis omalla kohdallani. Olen saanut osakseni sellaista rakkautta, joka on saanut minut vain vakuuttumaan siitä, että se oikea, aito rakkaus on harvinaista.

Ärsyynnyn, kuinka joku mies voi tunkea seuraani ja heti olla rakastunut? Usein se on juuri sitä, että kerjää huomiota. Ei sanoilla voi rakastaa, ei minua. En ole sellainen nainen, joka jaksaa kuunnella sanan helinää. Olen sen oppinut, että sanat ovat vain tyhjiä puheita, jollei ole tekoja.

Sellaisen tosi rakkauden, aidon sellaisen voi tuntea ja vaistota. Minun avioliitossani oli sitä niin kauan, ennen kuin se hävisi. Sen häviämistä olen surrut, mutta olen opetellut pärjäämään ilman.

Minun elämässäninyt, se todellinen aito rakkaus on sitä ihanaa tunnetta, jota koen kun katson lapsiani.

Siis kyllähän minä tiedän, että pärjään, mutta miten saada muut uskomaan se??? Olenko jotenkin vaillinainen ja omituinen otus, kun minulla ei ole miestä? Taidan olla, muitten mielestä, en omasta. Jotkut ihmettelevät, kuinka pärjään ilman seksiä? Hyvin, kun en ajattele sitä. Joskus kun sellainen tilanne sattuu, että on mies, niin aktivoidun tilanteen mukaan. Arkisissa asioissa olen oppinut yhtä sun toista ja opin koko ajan lisää.

Mieheni on neuvonut minua. Parasta oli se, kun hän neuvoi minua puhelimitse, kuinka laittaa poikani pyörään ketjut paikoilleen. Voi per… se oli vaikeeta ja loppujen lopuksi oli pyydettävä naapurin apua, kun ne ketjut oli niin solmussa. Nyt poikani osaa sen tehdä jo itse.

Seuraavaksi aion oppia teroittamaan veitsen hiomakivellä. Olen monia(miehiä) pyytänyt, että voisiko teroittaa minun veitset ja olen kaivanut kiven kaapista. Sormi on mennyt suuhun ja olen saanut ehdotuksen hankkia veitsen teroitin! En aio hankkia. Jos oisin uskonut kaikkia miehiä, minulla olisi koti täynnä kaikkia hilavitkuttimia. On se kumma, kun ei kukaan enää osaa tehdä mitään?

Kävin lasteni kanssa tänään, perjantai-iltana pizzalla ja meillä oli oikein hauska ilta. Yhtään en kaipaa miestä siihen. Eli, olen erostani selvinnyt. Siitä tulee ensi kuussa kahdeksan vuotta.