Isi kuuluu perheeseen…
10 Elokuu, 2007 kirjoittaja eroprosessi |
Olen tässä riekkunut lasteni kanssa siellä sun täällä. Minusta on aina loman aikana ja kaikkien mahdollisuuksien rajoissa erittäin mukavaa reissata lasten kanssa joka paikassa.
Isille lähetetään aina kortti. Kun otetaan valokuvia digikameralla, niin kuvat laitetaan isin vaimon sähköpostiin. Voivat sitten yhdessä katsoa kuvia lapsista reissun päällä.
Isistä puhutaan joka päivä ja joku ulkopuolinen voisi kuvitella, että meillä on se ydinperhe, johon kuuluu se isi. Oikeasti minua se huvittaa, kuinka luontevasti lapset aina mainitsevat isi sitä ja isi tätä…ja minä kuuntelen ja jopa joskus annan pontta sanoille.
Isi on isi! Minun lapsilla on isi, jota he täysillä rakastavat ja minusta se vaan on hemmetin hienoa. Kaikilla lapsilla kuuluisi olla isi, joka välittää ja rakastaa heitä ja antaa ne eväät elämälle.
Minä olen aina kunnioittanut ex-miehessäni sitä, kuinka hienosti hän lapset ottaa. Hänellä on nyt viisi lasta ja tiedän, että rakastaa heitä kaikkia yhtä paljon ja hei, todella!
Jos minulla on joskus miesystävä…hänen on ymmärrettävä,a) ettei ole mikään isän korvike , b) ei edes yritä sitä, c)hyväksyy sen, että meidän perheeseeen “kuuluu” se isi.
eroprosessi
Tännepä oli tullut tekstiä sitten viime käväisyn. Kiitos paljon, kun kerroit noista suhteistasi ja nyt vielä ihan “tavallisiakin” kuulumisia! Olisi hienoa kuulla ajatuksiasi jatkossakin vaikka toisen blogin merkeissä, jos tätä et halua enää jatkaa.
En tiedä miten kaukaa haettua tämä teoriani on, mutta haluan sen kuitenkin tuoda julki, meni syteen tai saveen :).
Kerroit, että sinä et kaipaa miestä rinnallesi etkä jakamaan sinun ja lasten arkea. Luulen, että se on totta ja mahdollistakin. Sinä saat toisen ihmisen läheisyyttä lapsistasi, sitä jota yksinäinen ihminen välillä kaipaa ilman, että siinä tarvitsee olla minkäänlaista seksuaalista viritystä mukana. Lapsiltahan sitä saa: tuntee olonsa tärkeäksi ja rakkaaksi. Saa antaa rakkautta jollekin.
Olen itse huomannut, että seksiäkään ei kaipaa, jos sitä ei vain saa. Hyvin pystyy elämään pitkiä aikoja ilman että tekee ollenkaan mieli. Kun ei muista miltä se tuntuu ja mistä siinä jää paitsi. Minun kohdallani seksiä tekee mieli ihan hirveästi sen harrastamisen jälkeen ehkä n. kolmisen viikkoa. Haluaisi lisää, kun on päässyt makuun. Mutta sitten se pikku hiljaa unohtuu ja kohta huomaa, että sitä ei ajattele enää ollenkaan. Kykenevätkö miehet samaan? Vai onko tämä ainoastaan joku ihan oma juttuni?
Jos sinulla on vielä tarpeeksi aikuiskontakteja, joille saat purkaa “aikuisten asioita”, niin kaikkihan on todella hyvin ;). Jos joku ihminen on sinulle ja lapsillesi tarkoitettu, hän kävelee elämäänne jonakin päivänä, sen kummemmin etsimättä. Viimeistään sitten, kun lapsesi ovat niin isoja, etteivät asu enää kotona ja sinulla on tylsää iltaisin ;).
Toki toivon, että sinulla olisi hieno parisuhde tälläkin hetkellä jonkun miehen kanssa. Mutta ymmärrän myös todella hyvin, mikset sellaista kaipaa. Se on mahdollista.