Erosta voi selvitä kunnialla

Ensimmäisen eron jälkeisen suhteen jälkeen meni vuosi ja taas lankesin…Se oli vaan oli niin helppoa. Kun aina sanotaan, että turha on siellä sohvalla maata, ei sinua sieltä kukaan tule hakemaan, niin se on väärin sanottu:) Minä nimittäin makasin sohvalla kun sain tekstarin. Lähettäjä oli varsin mukava mies, joka sitten tulikin meille kahville ja siitä se jotenkin vain alkoi. Se suhde kesti myös sen pari kuukautta ja olin aivan täys! Eli taas sama vanha laulu, eli aloin olemaan väsynyt. Eikö nykyaikana ole enää miehiä, jotka seurustelisivat päiväsaikaan? Tämä mies oli yksinhuoltaja, joka kuvitteli, että minä niin ihanana äitinä olisin ottanut myös siipieni huomaan hänen lapsensa. Ei minusta ole, valitettavasti… niin, ja oli sitten paljon muutakin, kuten sen miehen raha-asiat. En jaksa enää kouluttaa ketään huolehtimaan raha-asioista. Tein niin lasteni isän kohdalla ja se meni kyllä hyvin eli oli oppivainen oppilas.

Lopetin suhteen ja minua kyllä itketti, sillä olihan mies muuten ihan mukava. Vaan “ihan mukava” ei kuitenkaan riitä lyömään hynttyitä yhteen. Erosimme kuitenkin ystävinä ja olemma koko ajan olleet yhteyksissä.

Viimeinen suhteeni alkoi vasta tänä vuonna päättyi pari kuukautta sitten omaan mahdottomuuteensa. Toivun siitä vieläkin ja siitä jo sinänsä saisi kokonaan oman blogin. Se alkoi vauhdilla ja en kuunnellut “hälytyskelloja”, harmi. Kun olin sitä vauhtia ja menoa pari kuukautta käynyt läpi, alkoi minulle valjeta tosiasioita. Seurustelin luonnehäiriöisen kanssa. Mies, joka käyttäytyi kuin pieni lapsi, vaati niin kauheasti huomiota, että menin jo ihan lukkoon. Hehkutti minun ihanuutta siihen malliin, että jouduin monta kertaa sanomaan, että rauhotu!!! Kun minä kyllä tiedän, millanen olen enkä tarvitse mitään pönkitystä. Toivoin, että hän löytäisi sellaisen naisen, joka jaksaisi koko ajan nyhjätä yhdessä. Minullahan ei ollut sellaiseen mahdollisuutta. Niin tapahtui! Simpsalapim ja uusi nainen ja sama rakastaminen ja hehkutus jatkui, vain kohde vaihtui! Tässä suhteessa oli sekin, että lapseni inhosivat häntä. He kun huomasivat alusta asti sen, kuinka hän yritti luikerrella heidän suosioonsa, enimmäkseen rahalla tai olemalla niin ylitsevuotavainen. En tiedä muiden lapsista, mutta meillä se ei onnistunut. Tästä suhteesta jäi niin paha maku, etten jaksa, en kykene siitä kertomaan enempää. En ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Sitä suunnatonta puhtetulvaa ja anlysointia kaikesta sain yliannostuksen.

Minä oli erittäin helpottunut, mutta myös erittäin pettynyt. Kuinka suhteet ovat niin pinnallisia nykyaikana. Ollaan niin rakkauden ja rakastamisen pauloissa, ja tässäkin suhteessa rakkaus ei ollut aitoa. Olen sitä mieltä, että aidon ja tosi rakkauden tuntee. Sitä voi sanoa vaikka sata kertaa päivässä, ‘minä rakastan sinua’, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, jos ei ole aitoa tunnetta. Tähän olen törmännyt nyt valitettavan usein ja se on ikävää.

Minä kuulin tänään radiosta Vickyn laulun “Oon voimissain” ja siltä minustakin tuntuu. Olen itsenäinen ja aikuinen nainen ja pärjään omillani. Minulla on jo lapset, joista olen joka päivä ikionnellinen. En tarvitse miestä perheenperustamiseen. Osaan jo yhtä sun toista ns. ‘miesten’ hommaa. Tällä hetkellä minun on vaikea kuvitella miestä elämääni. En kuitenkaan mene vannomaan, ettei sellaista voisi tapahtua…sillä miten sitä voisi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt elän tätä päivää ja olen varsin onnellinen.

Selvisin erostani voittajana ja hengissä. Lapset kasvavat ja viihdyn heidän kanssaan. Minulla on vakituinen työ, jota rakastan. Minulla on paljon mahtavia harrastuksia. Olen terve! Minulla on ystäviä! Viihdyn yksin ja lataudun arkisiin tehtäviini juuri sillä, kun saan olla yksin.

Tänä aamuna, lapset jäivät kotiin ja minä menin kirkkoon. Se tekee oikein hyvää aina välillä. Tein sitä jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Vein heidät pyhäkouluun ja itse istuin kirkossa. Se oli nautinto, saada hetki istua ihan rauhassa:) Voin suositella lämpimästi.