Vääriä miehiä
4 Elokuu, 2007 kirjoittaja eroprosessi |
…tai oikeita, mutta vääriä minulle. On otettava huomioon, että kun kirjoitan näistä miehistä, se on yksipuolinen näkemys, minun näkökulmastani katsottu… Tuntuu pahalta “haukkua” tai puhua selän takana pahaa, mutta jos tuli paha olo…
Minulla on rima korkealla ja se johtuu siitä, että lasteni isä on mitä on. Mies parhaasta päästä. Jos minä jonkinlaisen kelpuutan, sen on oltava samaa luokkaa. Täyspäinen, mikä tarkoittaa, että on oltava aikuinen ja itsetunnoltaan terve. En jaksa ketään pönkittää. Miehen on oltava tasavertainen kanssani. Ei minusta ole aikuisen ihmisen huolehtijaksi ja palvojaksi. Suhde minun kanssa ei toimi, jos yrittää viedä minua kuin pässiä narussa tai päinvastoin, jos toinen on ihan vietävissä…Hei, hemmetin vaikeita nämä ihmisuhteet. En ole koskaan ollut niisssä erityisen hyvä ja siksi kai viihdynkin niin hyvin omissa oloissani:)
Vaikka väitän, että rima on korkealla, niin silti olen langennut rimanalituksiin. Johtunee siitä, että minä en etsi ketään. En ihastu noin vain tai jos ihastun, en kuvittelekkaan seurustelemista. Nämä minulle osuneet miehet ovat vain tupsahtaneet eteeni… ja kuinka rakastuneita? Miten voi rakastua, jos ei edes tunne?
Kirjoitan lisää kun jäsentelen asioita. En jaksa kaikkea vanhaa kaivaa esiin näistä epäonnistuneista suhteista. Kirjoitan vain pinnalta pieniä naarmuja. Eniten minua on harmittanut, että lapseni ovat aina joutuneet tavallaan kärsimään myös. Onni on se, että olen niin nopeasti pannut välit poikki.
