Erosta voi selvitä kunnialla

Onko se kummajainen? Joillekin on, joillekin ei. Juuri tänään sain kirjeen vanhalta, eläkkeeltä olevalta ystävältäni, joka ihanasti kirjoitti: “Sinä kyllä pärjäät. Jotkut naiset ovat avuttomia erilaisten asioiden hoidossa ja kokevat yksin jäätyään, että elämä pysähtyy.Minusta tuntuu, että sinä kykenet mihin vain”. Se oli todella lohduttavaa!

Siis kyllähän minä tiedän, että pärjään, mutta miten saada muut uskomaan se??? Olenko jotenkin vaillinainen ja omituinen otus, kun minulla ei ole miestä? Taidan olla, muitten mielestä, en omasta. Jotkut ihmettelevät, kuinka pärjään ilman seksiä? Hyvin, kun en ajattele sitä. Joskus kun sellainen tilanne sattuu, että on mies, niin aktivoidun tilanteen mukaan. Arkisissa asioissa olen oppinut yhtä sun toista ja opin koko ajan lisää.

Mieheni on neuvonut minua. Parasta oli se, kun hän neuvoi minua puhelimitse, kuinka laittaa poikani pyörään ketjut paikoilleen. Voi per… se oli vaikeeta ja loppujen lopuksi oli pyydettävä naapurin apua, kun ne ketjut oli niin solmussa. Nyt poikani osaa sen tehdä jo itse.

Seuraavaksi aion oppia teroittamaan veitsen hiomakivellä. Olen monia(miehiä) pyytänyt, että voisiko teroittaa minun veitset ja olen kaivanut kiven kaapista. Sormi on mennyt suuhun ja olen saanut ehdotuksen hankkia veitsen teroitin! En aio hankkia. Jos oisin uskonut kaikkia miehiä, minulla olisi koti täynnä kaikkia hilavitkuttimia. On se kumma, kun ei kukaan enää osaa tehdä mitään?

Kävin lasteni kanssa tänään, perjantai-iltana pizzalla ja meillä oli oikein hauska ilta. Yhtään en kaipaa miestä siihen. Eli, olen erostani selvinnyt. Siitä tulee ensi kuussa kahdeksan vuotta.