Kategoria Yleinen. Kirjoitettu 31. Tou, 2007 @ 20:06
“Miten sie jaksat?” oli repla, mitä sain kuulla lähes päivittäin… Miten mie jaksan??? Siis jaksoinhan mie, vai mikä olisi ollut se vaihtoehto? Sitä tulin usein miettineeksi, sillä jos on äiti, niin eiköhän sitä ole vaan jaksettava. Sillä se vaihtoehto - olisko se ollut se, että olisin nakannut hanskat tiskiin, antanut rauhassa järkeni valon sammua, hypännyt [...]
Kategoria Yleinen. Kirjoitettu 30. Tou, 2007 @ 20:39
Niinhän se usein on, että kun alkaa tapahtua, niin tulee oikein sarjana. Siis kun sattuu, niin sattuu sitten kunnolla.
Eräänä iltana olimme käymässä nukkumaan, kun tyttäreni sai jonkun kouhkeen ja alkoi kiukuta. Poikani oli jo nukkumassa ja pelkäsin, että hän herää. Kävin hakemassa tyttäreni sieltä huoneesta ja siinä samassa kompastuimme mattoon. Tyttäreni lensi suoraan niin, että [...]
Kategoria Yleinen. Kirjoitettu 30. Tou, 2007 @ 07:11
Se oli repliikki, jota sain kuulla jatkuvasti. Minä kerroin monille siitä, mitä oli tapahtunut ja aina sain kauhistelua osakseni. Edelleen, asenteeni miestäni kohtaan oli hämmästyksen aihe. Se, etten vihanutkaan miestäni? Miten olisin voinut vihata, kun rakastin? Muistan kuinka ajattelin, että “rakkaus on pitkämielinen, rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa…” jne. Hämmästelin sitä, että minulle jaksettiin ehdotella [...]
Kategoria Yleinen. Kirjoitettu 29. Tou, 2007 @ 16:41
Kaikessa kurjuudessa, sain flunssan! Elokuvissa käydessäni sain allergisen nuhan ja siitä kehkeytyi elämäni karmein ja pitkäkestoisin flunssa. Kaksi lääkekuuria söin ja turhaan. Raskauteni viimeiset kolme kuukautta kärsin sen takia niin hevosmaisesta yskästä, että ikinä en ole ennen sitä tai sen jälkeen yskinyt sillä lailla. Luulin joka kohtauksessa tukehtuvani, kun en saanut henkeä vedettyä väliin. Siinä [...]
Kategoria Yleinen. Kirjoitettu 28. Tou, 2007 @ 18:08
Se aika, kun mieheni asui meillä, oli kiusallista. Näin jälkeen päin en sen kestoa muista, sillä niin hämärän peitossa se oli.
Majoitin hänet olohuoneeseen, että hänen oli helppo sieltä aamulla lähteä töihin. Toiseksi, olin olevinani niin ylpeä, etten voinut viereeni ottaa. Ei hän kyllä pyrkinytkään…
Eräänä iltana olin huomaavinani sellaisia merkkejä, että hän olisi halunut, mutta ei [...]
Luonteeltani olen positiivinen, joten en sillai vaipunut ihan pimentoon. Surullinen olin, vaikka yritinkin aina nähdä iloakin, ihan lastenkin takia. Perustilanne oli kuitenkin se, että koin itseni arvottomaksi. Se, ettei kelpaa kenellekkään, oli aina päällimmäisenä.
Sitä mietti, että yleensä kun erotaan, niin voi lähteä hakea lohtua jostain… Mihin minä mahani kanssa menisin ja mihin lapseni laittaisin? Eräs [...]
Olin muuttanut lasteni kanssa siis takaisin kotikaupunkiini. Olisi ollut helppoa jäädä kotiin, sisälle, sohvan nurkkaan itkemään, mutta minulla oli lapset. Heidän takiaan oli noustava ja tehtävä jotain, yrittää jotenkin elää.
Kävimme ulkona, kerhoissa ja hoitamassa edelleen asioita. Pääsin oikeusaputoimiston asiakkaaksi, vaikka en ollutkaan hakenut eroa. Halusin vain varmistaa, että me pärjäämme. Pelkoja oli niin monenlaisia, ehkä [...]
Pian oli muutto käsillä. En juurikaan muista siitä mitään. Mieheni oli auttamassa suurimpien kanssa, mutta minä tein muut. Yritin rakentaa kotia minulle ja lapsille. Ei vaan kiinnostanut.
Sosiaalihuollossa kävin ja sain sieltä apua. Olin niin saamarin säälittävä. Siis kertakaikkiaan, sain niin paljon sääliä osakseni, etten kaipaa sitä enää ikinä. Kukaan ei saattanut ymmärtää, kuinka voi käydä [...]
Kategoria Yleinen. Kirjoitettu 25. Tou, 2007 @ 20:52
Käytännön asiat laitoin heti vireille, eli hommasin asunnon itselleni ja lapsilleni. Juoksin virastoissa ja joka saamarin paikassa minua alkoi itkettää. Kun jouduin selvittämään miksi ja kun olin siinä siunatussa tilassa. Se oli niin nöyryyttävää.
Kaksi viikkoa oli odotettava muuttoon. Sinä aikana halusin olla niin paljon mieheni kanssa kuin suinkin mahdollista. Sillä, kaikesta huolimatta, minä rakastin häntä. [...]
Kategoria Yleinen. Kirjoitettu 25. Tou, 2007 @ 10:33
Miten selvisin sitten, kuinka ne päivät sujuivat, vaikea sanoa, niin usvaisia ne olivat. Kyyneleisiä päiviä ja itkunsekaisia ajatuksia…ajatusten kaaottista sekamelskaa. Päällimmäisenä se, miten jaksan, miten selviän yksin…
Lapseni pitivät minut arjessa, sillä oli hoidettava heidät. Samalla oli pakko suunnitella, miten ja missä jatkan elämääni, elämää, joka ei tuntunut minkään arvoiselta. Olisin halunut hypätä jokeen. Istuin jo [...]
eroprosessi